maanantai 2. joulukuuta 2013

Tie ulos nykyisestä umpikujasta on olemassa

Puhe Ateenassa pidetyssä Kansainvälisessä konferenssissa "Velasta, kansallisesta rahasta ja demokratiasta" 1.12.2013

Ongelmat, jotka ovat edessämme, ovat yhteisiä. Siksi meidän on tärkeää etsiä niihin yhdessä kestäviä ratkaisuja.

Globalisaatio on paljon käytetty käsite, joka usein peittää enemmän kuin paljastaa. Globalisaatiota on monenlaista. Hyvää ja huonoa. Huono globalisaatio on heikentänyt demokratiaa, lisännyt eriarvoisuutta ja köyhyyttä. Se on tarkoittanut vallan siirtoa kansalaisilta ja kansalaisten valitsemilta parlamenteilta suuryrityksille, suurpankeille ja suursijoittajille.

Tämä huono globalisaatio on vienyt koko vallitsevan talousmallin umpikujaan. Globalisaatio tarjotaan meille usein vapautena. Liian usein globalisaatio kuitenkin merkitsee tuhoa, kuin ketun vapaus kanatarhassa.

Maailmanlaajuinen globalisaation vastainen liike on avannut ihmisten silmiä näkemään nykyisen talousmallin kestämättömyyden. Tuo liike on saanut liikkeelle miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa. Vallitsevan talousmallin sekä valtaa ja pääomia keskittävän politiikan osoittaminen kestämättömäksi on tärkeää. Mutta se ei riitä. Tarvitsemme enemmän. Tarvitsemme todellisia yhteiskunnallisia ja poliittisia vaihtoehtoja ja tien ulos nykyisestä umpikujasta.

Tasapaino puuttuu

Laajaa näkymää ajatellen tämänhetkinen tilanne, jossa ihmiskunta käyttää luonnonvaroja yli niiden kestokyvyn samalla kun suuri osa ihmisistä jää vaille riittävän ravinnon ja puhtaan juomaveden tapaisia välttämättömyyksiä, on esimerkki tasapainon puuttumisesta.

Tarvitsemme yhteiskunnallista tasapainoa. Ajatus yhteiskunnallisesta tasapainosta pitää sisällään muun muassa sellaisia asioita kuin turvallisuus, tasa-arvo, kokemus oikeudenmukaisuudesta, ennustettavuus, pitkäjänteisyys, kestävyys, ihmisten mahdollisuus vaikuttaa elämäänsä ja ympäröivään yhteiskuntaan, toimiva viestintä ja pyrkimys kohti demokratiaa. On helppo nähdä, että kaikesta tästä on pulaa, katsellaan sitten tilannetta yksilön elämän näkökulmasta, yksittäisen valtion tasolla tai koko maailmassa.

Yhteiskunnallisessa mielessä tasapainon saavuttaminen ei voi tarkoittaa yhtä muuttumatonta tilaa, staattista pistettä joka pyritään säilyttämään - sellaista ei ole olemassa sen enempää menneisyydessä kuin tulevaisuudessakaan. Tasapainon hakeminen on jatkuvaa työtä, jossa yllättäviinkin muutoksiin reagoidaan eri osa-alueet huomioiden.

Valtiollinen itsenäisyys on syytä nähdä aidon demokratian perustana. Valtio on itsenäinen, kun sillä on muista valtioista riippumaton lainsäädäntövalta, omaan lainsäädäntöön nojaava itsenäinen tuomioistuinlaitos ja oma ulkopolitiikka. Näin määritellen EU:n jäsenmaat eivät ole itsenäisiä valtioita.

Kansalaisten ääni kuuluu paremmin pienissä kuin suurissa yksiköissä. Historiasta ja mm. luonnonolosuhteista juontuvat erityispiirteet on helpompi ottaa huomioon pienehköillä alueilla.

Ylikansalliset hallintomallit voivat muuttua yhteistyösuhteista alistussuhteiksi. Silloin ne muuttuvat ongelmien ratkaisijoista uusien ongelmien lähteiksi. Laajaa ja syvää kansainvälistä valtioiden yhteistyötä tarvitaan. Sellaista voivat tehdä vain valtiot, jotka hallitsevat itseään.

Todellisessa demokratiassa, kansalaisyhteiskunnassa ihmiset ovat vaikutusvaltaisia päättäjiä eivätkä hallitsemisen kohteita. Kansalaisyhteiskunnassa ei pidä hyväksyä, että rahalla voi ostaa ääniä ja vaikutusvaltaa.

Tarvitsemme tasapainoa talouden ja ihmisten välille

Talouden ja markkinoiden on palveltava ihmisiä, eikä päinvastoin, kuten nyt tapahtuu.

Tavara- ja palvelutuotannon kasvu on aiemmin lisännyt hyvinvointia, mutta ei lisää enää. Itse asiassa monet taloutta kasvattavat toimet vievät pohjaa hyvinvoinnilta.

Hyvinvoinnin turvaaminen ja nykyisen talousmallin välttämätön uudistaminen vaatii talouskasvun vaatimuksesta luopumista. Tarvitaan talousmallia, joka ei ole riippuvainen talouden kasvusta.

Työn ja tuotannon tulosten on ohjauduttava ihmisten perustarpeiden tyydyttämiseen eikä keinottelutalouteen kuten nyt tapahtuu. Pääomien siirtelyä tulee säädellä ja verottaa.

Rahan ei pidä olla yksityisten pankkien luomaa velkaa vaan valtion tulee luoda itse rahansa. Liikepankeilta tulee poistaa oikeus velan luomiseen tyhjästä. Rahan luomista pitää valvoa ja kiertävää rahamäärää säädellä verottamalla. Valtion ei siis tule painaa rahaa loputtomiin.

Valtion luomalla rahalla voidaan maksaa kansalaiset tekemään töitä valikoiduille aloille. Näitä ovat esim. terveyden- ja vanhustenhoito, koulutus, poliisi, armeija, palokunnat, posti sekä rautatiet ja muut liikenneväylät.

Liian voimakasta inflaatiota ei tarvitse pelätä, kun kysynnän ja tarjonnan kohtuullisesta tasapainosta huolehditaan.

Vastuu pankkien ja yritysten toiminnasta kuuluu niiden johtajille ja omistajille. Heidän tulee olla henkilökohtaisessa vastuussa yrityksen toiminnasta.  

Valtio ei tarvitse ulkomaista velkaa, kun sillä on oma raha, keskuspankki ja päätösvalta.

Tarvitsemme tasapainoa ihmisen tarpeiden ja luonnon kestokyvyn välille

Kilpailu ei ole ratkaisu ongelmiimme. Harvoja hyödyttävän kilpailun sijasta on otettava tavoitteeksi kaikkien pärjääminen.

Kokonaistuotanto, BKT ei mittaa hyvinvointia. Hyvinvoinnin mittaamisessa on otettava huomioon esim. tulonjako, ympäristön tila ja se, tyydyttyvätkö kaikkien ihmisten perustarpeet.

Omalla rahalla tulevaisuuteen

Oma raha tarjoaa tien ulos nykyisestä umpikujasta. Oman rahan ja päätösvallan palauttaminen on välttämätöntä esimerkiksi Suomen tulevaisuuden ja hyvinvoinnin kannalta. Uusi itsenäistyminen avaa toivon näköalan.

Suoran keskuspankkirahoituksen kielto monien ongelmien taustalla

Euroalueeseen kuuluvilla mailla ei ole omaa valuuttaa. EU-sopimukset kieltävät jäsenvaltioiden suoran keskuspankkirahoituksen, ja rahan luominen on alistettu liikepankeille, joilta valtioiden on lainattava pääomansa – samoilta pankeilta, jotka valtioiden on hädän hetkellä riennettävä pelastamaan. Tämä on mieletöntä ja kestämätöntä.

Jokainen euromaan lainaama euro on ulkomaanvelkaa. Olemme tilanteessa jossa liikepankeille on annettu käytännössä veto-oikeus parlamentaariseen päätöksentekojärjestelmään nähden ja valtiolta on viety mahdollisuus kohdentaa voimavarojaan tulevaisuuden ja hyvinvoinnin kannalta välttämättömiin kohteisiin. Liikkumavara ja päätöksentekomahdollisuudet ovat euron ja EU-sopimusten myötä kaventuneet tuntuvasti. Tämä on pahentanut nykyistä umpikujaa.

Suunnasta on kysymys

Demokratia on syytä nähdä tavoitteena, jota kohti on syytä pyrkiä, mutta jota ei täydellisenä voida saavuttaa. Sama pätee koko yhteiskunnalliseen kehitykseen. Kysymys on suunnasta, siitä liikutaanko oikeaan vai väärään suuntaan. Tähän kysymykseen on jatkuvasti haettava vastauksia. Siihen tarvitaan avointa julkista keskustelua. Aito demokratia syntyy keskustelusta.

Vakavat demokratia-, ympäristö-, talous- ja sosiaaliset ongelmat liittyvät toisiinsa. Niinpä kestävien ratkaisujenkin on liityttävä yhteen.

Kun tehdään päätöksiä, on kysyttävä mikä on oikein ja mikä väärin. Yhteiskunnan onnistumista on mitattava sillä, miten voivat he, jotka voivat kaikkein huonoimmin.

Uusiin tehtäviin tarvitaan usein uusia välineitä. Nyt kansalaiset tarvitsevat muutoksen välineitä. Järjestöt ja puolueet ovat oikeita välineitä tulevaisuutemme muuttamiseen. Käyttäkäämme siis niitä mahdollisimman tehokkaasti.

Taistelua valtiollisen itsenäisyyden palauttamisesta ei hävitä. Se jatkuu kunnes se on voitettu. Taistelun oikeudenmukaisuuden ja demokratian puolesta täytyy olla jatkuvaa.

Meneillään on poliittisen ja taloudellisen eliitin muodostaman harvainvallan ja kansanvallan kamppailu. On tärkeää, että se käydään ilman väkivaltaa. On selvää kumpi tulee voittamaan. Harvainvalta joutuu väistymään, kun kansalaiset heräävät näkemään tilanteen sellaisena kuin se on ja riittävän monet ryhtyvät toimimaan muutoksen puolesta.

Ei kommentteja: