perjantai 1. marraskuuta 2013

Mitä äänellä saa eurovaaleissa?

Eurovaalit pidetään toukokuun 2014 lopulla. On hyvä miettiä jo etukäteen, mitä äänellä silloin saa. Jonkinlaista osviittaa löytyy siitä, mitä nykyiset mepit ovat merkinneet äänestäjille ja Suomelle.

EU:n parlamentissa on 13 suomalaista edustajaa, eli meppiä yli 700 muun joukossa. Nykyiseen eduskuntaan valituista puolueista europarlamentissa on edustaja kaikilla muilla paitsi Vasemmistoliitolla. Mitä he ovat saaneet aikaan?

Europarlamentissa toimitaan ryhmittäin. On europuolueita ja muita parlamenttiin perustettuja ryhmiä. Suomen Kokoomus ja Sdp ovat mukana kahdessa suurimmassa ryhmässä. On myös ryhmiä, joissa toimii jopa sellaisia meppejä, joiden tavoite on oman maansa eroaminen EU:sta.

Mepit ajavat ryhmissään mielestään hyviä asioita. Asiat etenevät tai eivät etene. Selvää on, että vaikuttaminen EU:n tulevaisuuteen europarlamentissa on yksittäisen mepin osalta minimaalista. Lakialoiteoikeus on vain EU:n virkamieskomissiolla. Suuret linjat vedetään lähinnä Saksan ja Ranskan johdon voimin. Taustalta EU:hun vaikuttavat ERT-ryhmän kaltaiset suuryritysten eturyhmät.

Kaikki Suomen nykyiset mepit kannattavat Suomen pysymistä EU:ssa ja eurossa. EU-kriittisyyttä kyllä ilmenee monin tavoin. Nykyisten hallituspuolueiden edustajilta tuskin monikaan odottaa mitään uutta. Keskusta ilmoittaa sitoutuneensa puolueena euroon ja EU:hun. Sen sijaan EU-kriittisyydellä suurpuolueeksi nousseisiin Perussuomalaisiin moni panee muutostoiveensa.

Miten sitten on Ps. hoitanut asioita europarlamenttiedustuksen voimin? Soinin varamiehenä mepiksi noussut Sampo Terho ilmoitti taannoin kannattavansa Nato-jäsenyyttä ja olevansa ”perusmyönteinen EU-jäsenyyden suhteen”.

Tässä tullaan eurovaalien oleelliseen kysymykseen. Voiko äänestäjä tietää millaisen politiikan puolesta hän äänensä antaa? Ei voi silloin, kun puolueen ehdokkailla on suurista kysymyksistä erilaisia kantoja. Juuri Ps:n ehdokkaiden EU- ja eurokannat vaihtelevat laidasta laitaan. Ps:n äänestäjä ei voi tietää millaisen europolitiikan hyväksi hänen äänensä menee. Sama toki pätee joidenkin muidenkin puolueiden suhteen.

Ps:n puheenjohtaja kuvasi eurolinjaansa MT:ssa 25.10.:”Minulle EU ei ole uskon asia. Tällä hetkellä se on käytännön pakko, sillä enemmistö eduskunnasta ja kansasta kannattaa jäsenyyttä”. Tähän on huomautettava, että kansan EU-kannatuksesta ei ole varmuutta. Jos kansalaisille kerrotaan perustellen euron ja EU-jäsenyyden vaihtoehdoista, on todennäköistä, että enemmistö kannattaa oman rahan ja itsenäisyyden palauttamista. Toiseksi Ps-puolue on eduskunnassa samalla puolen aitaa kuin muutkin EU-puolueet, koska Ps. ei ole tehnyt aloitteita eurosta tai EU:sta eroamisesta. Päinvastoin se on ilmoittanut, että ei vaadi eroa kummastakaan. Vetoaminen siihen, että enemmistö kannattaa EU-jäsenyyttä, on vastuun pakoilua tai poliittista peliä. Jos kaikissa asioissa tyydytään vallitsevaan asiaintilaan, ei mitään muutoksia tule.

Itsenäisyyspuolueen linja on selvä. Eurosta on siirryttävä omaan rahaan. EU:sta on erottava, jotta voidaan huolehtia kaikkien kansalaisten pärjäämisestä ja irtisanoutua sotilasliittokehityksestä. Kansainvälinen yhteistyö on paremmin mahdollista EU:n ulkopuolella ilman nykyisiä alistussuhteita.

Monet suomalaiset pitävät äänestämistä eurovaaleissa turhana. Edelliskerralla äänensä antoi vain n. 40 prosenttia äänioikeutetuista. Nyt ääntänsä kannattaa punnita kysymällä, mitä se vaikuttaa Suomessa.

Itsenäisyyspuolue aikoo olla kevään 2014 eurovaalien yllättäjä. Jos IPU saa edustajan tai edustajia valituksi, se käyttää saamansa voimavarat työhön Suomen eurosta ja EU:sta eroamisen puolesta. IPU mm. perustaa Suomeen toimiston jakamaan tietoa EU-jäsenyyden vaihtoehdoista.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää tekstiä Antti!