perjantai 16. elokuuta 2013

Uusia tuulia työllisyyskeskusteluun

Sisäministeri vaati äskettäin uskomushoitojen kieltämistä lailla. On oma lukunsa miettiä mikä on uskomushoitoa ja mikä ei, kun virallisessa lääketieteessä on sokeita pisteitä. Joillakin lääketieteen vähättelemillä hoidoilla, kuten jäsenkorjauksella voidaan auttaa ja parantaa potilaita, joille lääketiede tarjoaa vain särkylääkkeitä.

Uskomushoidot tulevat väkisin mieleen, kun katsoo lääkkeitä, joita valtapuolueista tarjotaan työllisyyden parantamiseen.

Pääministeri esitti äskettäin neljää niin sanottua rakenteellista uudistusta lisäämään työn määrää ja parantamaan sen tuottavuutta. Pääministeri haluaa lyhentää opiskeluaikoja ja korottaa eläkeikää. Katainen haluaa myös sosiaaliturvaa saavia ja lapsiperheiden vanhempia enemmän töihin.

Jokin ei nyt täsmää. Suuri ongelma on kasvava työttömyys, joka on todellisuudessa paljon suurempi kuin viralliset tilastot kertovat. Työttömyys tuskin vähenee sillä, että tuodaan lisää ihmisiä työmarkkinoille. Ensin pitää löytää työtä työttömille.

Työn tekijöiden määrän kasvattaminen on sinänsä kaunis ajatus. Jos se toteutetaan pääministerin ehdottamalla tavalla, tuloksena saattaa kuitenkin olla – ei työn määrän vaan – työttömien määrän kasvu.

Talous- ja työllisyyskeskusteluun tarvitaan uusia tuulia. On syytä miettiä, mitä varten talous on olemassa. Onko se joukko järjestelyjä ja sopimuksia, jotka palvelevat ihmisten pärjäämistä ja yhteistä hyvää? Vai onko talouden tehtävä tuottaa hyötyä vain harvoille? Ja ajattelemmeko, että kaikkien kilpailu kaikkia vastaan on ratkaisu aikamme ongelmiin? Onko jotakin pielessä, kun valtiot ovat polvillaan rahoittajapankkien edessä? Eikö valtion tehtävä ole hallita rahaa eikä päinvastoin?

Muutamia tosiasioita pitää tunnustaa. Suomessa tehtyjen työtuntien määrä on alempi kuin v. 1990, vaikka kokonaistuotanto on yli kaksinkertaistunut. Tuotannon lisääminen ei siis ole lisännyt ihmistyön määrää.

Työttömyyden voittaminen vaatii uutta ajattelua. Se, mitä työ on, on määriteltävä uudelleen. Nyt paljon tarpeellista jää tekemättä, koska maksajaa ei ole. Lisäksi hyvin monilta puuttuu eläketurva.

Työttömyyden helpottamiseksi tavoitteeksi on otettava elinaikaisen työajan lyhentäminen. Se voidaan toteuttaa esimerkiksi siirtymällä nelipäiväiseen työviikkoon.

Työllistämistä vaikeuttaa ja koneellistamista edistää nykyisin, että ns. työn sivukulut peritään palkkasumman perusteella. Tämän tilalle on kehitettävä järjestelmä, jossa työn sivukulut korvataan toiminnan jalostusarvon perusteella perittävällä maksulla, ikään kuin korvamerkityllä arvonlisäverolla.

Yritystoiminnan aloittamista ja pienyrittäjiä on autettava nostamalla arvonlisäverovelvollisuuden alaraja 100 000 euron liikevaihtoon.

Julkisen vallan eli valtion ja kuntien on huolehdittava työllistämistukijärjestelmän avulla siitä, että kaikki työttömät ja myös nuoret saavat työtä.

Elämme murrosaikaa. Jossakin vaiheessa on pakko tunnustaa, että niin sanottu globalisaatio – käytännössä pääomien vapaa siirtely ja vapaakauppa – ovat ihmisen ja ympäristön kannalta kestämättömiä. On siirryttävä globalisaatiosta lokalisaatioon eli paikallisuuteen.

Ei kommentteja: