tiistai 23. heinäkuuta 2013

Rakenteellisia muutoksia vai muutoksia rakenteisiin?

”Työnteon pitää aina olla kannattavaa”. Eikö kuulostakin hyvältä? Sama asia toisin sanoin kuulostaa paljon ikävämmältä: Työttömyysturvaa ja muita etuuksia pitää leikata niin, että mihin töihin tahansa on mentävä millä palkalla tahansa.

Wittgensteinin mukaan kaikki mikä voidaan sanoa, voidaan sanoa selkeästi. Hän myös totesi, että mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta. Näin juuri tapahtuu talouden ja politiikan kielessä. Se, mitä ei voida selkeästi sanoa, sanotaan uuskielellä tai jätetään sanomatta.

Uuskieltä ovat puheet kilpailukyvyn parantamisesta kun tarkoitetaan verotuksen siirtämistä entistä enemmän pienituloisten maksettavaksi sekä suuryritysten ja keinottelijoiden vapauttamista veroista. Uuskieltä on vaatimus siitä, että valtion talous on saatava järjestykseen, kun sanojat ovat itse veronalennuksilla saaneet aikaan ns. kestävyysvajeen ja valtion velkaantumisen. Uuskieleltä on myös kannustaminen. Pienituloisia kannustetaan tulojen leikkauksilla ja suurituloisia tulojen lisäyksillä.

Suomi on menossa syvään taloudelliseen kriisiin. Rakenteellisia muutoksia vaaditaan. Vaatijoilta pitää vaatia ymmärrettävää kielenkäyttöä. Ei pidä tyytyä vastauksiin, joita Yle Uutiset sai joulukuussa 2012 kysymykseen ”Miten Suomi saadaan nousuun murroksesta?”. Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja vastasi kysymykseen näin: ”Me tiedämme mitä täytyy tehdä ja toimenpiteet ovat tiedossa. Nyt vain pitää haluta tehdä se, mitä pitää”.

Nykyisten rakenteiden sisällä näkyvissä on lisää työttömyyttä, investointien laskua entisestään, peruspalvelujen leikkauksia ja eriarvoisuuden kasvua. Nykyisten rakenteiden ydin on Suomen olo eurossa ja EU:ssa. Suomella ei ole omaa rahaa, talouspolitiikkaa, kauppapolitiikkaa, maatalouspolitiikkaa eikä aluepolitiikkaa. Oman talouspolitiikan puute estää käytännössä itsenäisen työllisyys- ja sosiaalipolitiikan.

EU:n politiikkaa ohjaavat sen suurten jäsenmaiden lisäksi suuryritysten ja –sijoittajien edut. Siitä eriarvoisuuden kasvu johtuu. Siitä johtuu myös eurokuri, valtion omaisuuden yksityistäminen ja julkisen sektorin – terveydenhoidon, koulutuksen ja sosiaaliturvan - leikkaaminen. Eurokriisiä käytetään julkisen sektorin alasajossa.

On kysyttävä halutaanko nyt rakenteellisia muutoksia vai muutoksia rakenteisiin. Jos hyväksytään nykyiset rakenteet, on näkyvissä romahduksia, leikkauksia ja kurjistumista.

Pääomien siirtelyn vapauttaminen ja valtavan velkamäärän luominen tyhjästä ovat aikaansaaneet tilanteen, jossa keinottelukapitalismi on selättänyt markkinatalouden. Valtiot anovat lainaa pankeilta ja tätä mielettömyyttä pidetään täysin normaalina.

Talouden Suureen romahdukseen on syytä varautua.

Tarvitaan muutoksia rakenteisiin. Jotain on vinossa kun eläkeikää vaaditaan nostettavaksi vaikka työttömyys on suurta ja koneet tekevät töistä yhä suuremman osan. Rajattoman kasvun vaatimus on mieletön rajallisessa maailmassa. Ymmärrettävä se on, koska jatkuvan kasvun mahdottomuuden tunnustaminen pakottaa keskittymään kasvun sijasta jakamiseen. Siksi on luotu järjestelmä, joka vaatii kasvua.

Rahan hallinta kuuluu valtioille. Markkinatalous voi toimia vain säädeltynä ja tuon säätelyn tulee olla kansalaisten hallinnassa. Sekä nykyistä vähemmän korruptoituneiden edustajien kautta että mieluummin suoran demokratian, eli sitovien kansanäänestysten välityksellä.

Talouden ja markkinoiden tulee olla ihmistä varten eikä päinvastoin. Suuri muutos tulee kun tämä muutetaan käytännöksi. Suomalaiset eivät voi muuttaa koko maailmaa, mutta oman maamme voimme. Olemme nyt osa ongelmaa. Voimme halutessamme olla osa kestävämpää ratkaisua.

Ei kommentteja: