perjantai 17. toukokuuta 2013

Omalla rahalla Suomi voisi hoitaa asiansa toisin

Köyhä Suomi rakensi tiet, koulut ja sairaalat. EU-Suomella ei ole rahaa niiden ylläpitoon. Lisärahaa tarvitaan myös mm. sairaiden ja vanhusten hoitoon, koulutukseen, homeisten rakennusten korjauksiin ja uusimisiin.

Olisi hyvä saada lisää rahaa työn kautta. Todellinen työttömien määrä on lähes puoli miljoonaa, kun virallisiin lukuihin lisätään työllistämistuella ja -koulutuksissa sekä työttömyyseläkkeellä olevat.

Työ kuitenkin pakenee Suomesta. Suuryritykset investoivat sinne, mistä saavat parhaan tuoton. Pienyritysten toimintamahdollisuudet ovat heikenneet voimakkaasti eri syistä. Viennin vaikeuttamisen lisäksi euron kalleus helpottaa tuontia ja haittaa näin kotimarkkinayritysten toimintaa. Halvoista EU-maista tulevaan kilpailuun on lähes mahdotonta vastata. Monet noissa maissa toimivat yritykset jättävät verot ja muut velvoitteet maksamatta. Kilpaile siinä sitten. Ei ihme, että yritysten muutto Suomesta Viroon jatkuu.

Keskittynyt kauppa ostaa sieltä, mistä halvimmalla saa. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että ruokaa tuodaan vuosittain yli 2000 miljoonalla eurolla enemmän kuin viedään. Laadusta välittämättä.

Valtiovalta kuvittelee, että verohelpotuksilla saadaan investointeja ja työpaikkoja. Ei saada. Kun halutaan elvytystä, tarvitaan rahan tarjonnan lisäksi pakote sen käyttöön. Ja tuo poliittinen pakote voi olla vain valtion ja kuntien rahalle. Nyt valtion ja kuntien menoja leikataan ja näin ahdinko syvenee. Tähän pakottaa EU:n talouskuri.

Työn lisäksi on rahaa paennut maasta jo pitkään. Kun ei ole omaa rahaa ja keskuspankkia, myös valtion velan korot pakenevat kansainvälisille rahoitusmarkkinoille. Valtion velan korkoihin vuosittain menevä summa n. 2500 miljoonaa euroa on suurempi kuin kansalaisilta kerättävä pääomatulovero.

Meille kerrotaan, että euro on tuonut vakautta ja alhaiset korot. Todellisuudessa euro vahvistui viime vuosikymmenellä 90 prosenttia suhteessa USA:n dollariin ja vv.1960-1985 todellinen korkotaso oli Suomessa jopa alempi kuin se on ollut euroaikana.

Oma raha, keskuspankki ja lainsäädäntö mahdollistaisivat itsenäisen talouspolitiikan ja omaehtoisen yhteiskuntapolitiikan. Valtio, jolla on oma raha ei tarvitse ulkomaista velkaa. Se voi lainata omalta keskuspankiltaan. Rahan ei pidä olla yksityisten pankkien luomaa velkaa vaan valtion tulee luoda itse rahansa. Pankeilta tulee poistaa oikeus velan luomiseen tyhjästä. Rahan luomista pitää valvoa ja kiertävää rahamäärää säädellä verottamalla. Valtion ei siis tule painaa rahaa loputtomiin.

Valtion luomalla rahalla voidaan maksaa kansalaiset tekemään töitä valikoiduille aloille. Näitä ovat esim. terveyden- ja vanhustenhoito, koulutus, poliisi, armeija, palokunnat, posti sekä rautatiet ja muut liikenneväylät.

Suomi on jo kauan sitten sitoutunut kansainväliseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Tuon sitoutumisen pitää olla kuitenkin omaehtoista. Nykyinen päätösvallan luovuttaminen pois maasta ja alistussuhde EU:hun ja joihinkin kansainvälistä rahavaltaa ajaviin tahoihin on kestämätöntä ja mieletöntä.

Topelius kuvasi 1800-luvun lopulla Maamme-kirjassa suomalaista seuraavasti: ”..kestää paljon, ennen kuin suuttuu, mutta kun hän on kerran vihastunut, niin hän vihastuu silmittömästi. Hän antaa anteeksi sille, joka on hävittänyt hänen omaisuutensa, mutta jos joku varastaa häneltä marhaminnan, hevosen talutusköyden, hän tekee siitä käräjäjutun”. Paljon ei ole suomalainen muuttunut.

Ei kommentteja: