perjantai 26. huhtikuuta 2013

Työttömyyden voittamiseen tarvitaan uudenlaista ajattelua

Työministeri Lauri Ihalainen vetosi äskettäin elinkeinoelämään työllisyyden parantamiseksi. Ihalaisen mukaan hallitus on tehnyt työllisyyden parantamiseksi oman osansa veropaketin – mm. yhteisöveron alennuksen - muodossa. Nyt Ihalainen siis odottaa suomalaisen yritysten tekevän osansa investointien muodossa, jotta työttömyys saadaan laskuun.

On sanottava, että ministerin toiveet ovat kovin kaukana arkitodellisuudesta. Pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät suurimman osan yksityisen sektorin työvoimasta. Niiden ongelmat eivät liity niinkään verotukseen, kuin vaikeuteen saada verotettavaa tulosta.

Eurokriisin yksi vaiettu puoli on se, että euron kalleus helpottaa tuontia euroalueen ulkopuolelta ja näin vaikeuttaa kotimarkkinoilla toimivien yritysten pärjäämistä. Kallis euro on jo vuosia haitannut vientiä ja haittaa edelleen.

On naurettavaa puhua kilpailukyvystä oloissa, joissa raaka-aineet voivat Suomessa maksaa saman verran kuin halpamaissa tehty valmis tuote. Miten voidaan saavuttaa kilpailukyky tilanteessa, jossa tuotanto tapahtuu lähes automatisoidusti samanlaisilla koneilla ja koneita käyttäville työntekijöille maksetaan Aasiassa vaikkapa kymmenesosa suomalaisesta palkkatasosta? Vastaukseksi ei riitä, että on panostettava osaamiseen. Sen ovat jo muutkin keksineet.

Mitä tulee suuriin yrityksiin, niille on erityisen turhaa asettaa toiveita työllistämisestä. Yritykset työllistävät jos se on niille itselleen kannattavaa. Pitää tunnustaa, että yritysten tehtävänä on ajaa omaa etuaan. Kun tämä nähdään, on myös tunnustettava, että yhteiskuntavastuu kuuluu poliittisille päättäjille. Heidän vastuullaan on tehdä päätöksiä, jotka ovat taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen kannalta kestäviä. Päättäjien tehtävä ei ole toimia yritysten juoksupoikina tai pääoman pikku apulaisina.

Jotta löydetään kestäviä vastauksia työttömyysongelmaan, on ensin tunnistettava muutamia tosiasioita. Suomessa tehtyjen työtuntien määrä on alempi kuin v. 1990, vaikka kokonaistuotanto on yli kaksinkertaistunut. Tuotannon lisääminen ei siis lisää ihmistyön määrää.

Työttömyyden helpottamiseksi tavoitteeksi on otettava elinaikaisen työajan lyhentäminen. Se voidaan toteuttaa esimerkiksi siirtymällä nelipäiväiseen työviikkoon.

Työllistämistä vaikeuttaa ja koneellistamista edistää nykyisin, että ns. työn sivukulut peritään palkkasumman perusteella. Tämän tilalle on kehitettävä järjestelmä, jossa työn sivukulut korvataan toiminnan jalostusarvon perusteella perittävällä maksulla, ikään kuin korvamerkityllä arvonlisäverolla.

Yritystoiminnan aloittamista ja pienyrittäjiä on autettava nostamalla arvonlisäverovelvollisuuden alaraja 100 000 euron liikevaihtoon.

Julkisen vallan eli valtion ja kuntien on huolehdittava työllistämistukijärjestelmän avulla siitä, että kaikki työttömät ja myös nuoret saavat työtä.

Elämme murrosaikaa. Jossakin vaiheessa on pakko tunnustaa, että niin sanottu globalisaatio – käytännössä pääomien vapaa siirtely ja vapaakauppa – ovat ihmisen ja ympäristön kannalta kestämättömiä. On siirryttävä globalisaatiosta lokalisaatioon eli paikallisuuteen.

Ei kommentteja: