keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Rahan hallinta kuuluu valtioille

Meneillään on talousjärjestelmän kriisi. Sen tekee erityisen vakavaksi monen eri kriisin yhtäaikaisuus. Kansainvälinen kasinotalous on luonut valtavan keinottelukuplan, joka puhkesi v. 2008 vain osittain. Maailman pörssi-, valuutta- ja johdannaiskaupan yhteenlaskettu arvo oli v. 2007 yli 40-kertainen kokonaistuotantoon verrattuna. Tätä kuplaa on viime vuosina täytetty uudestaan kuin se olisi luonnollinen osa taloutta. Keinottelutalous luo itse toistuvia kriisejä.

Valtioiden velkakriisejä on ollut ennenkin. Erilaista on tällä kertaa se, että monet valtiot ovat luopuneet rahan hallinnnasta ja luovuttaneet sen ns. markkinoille. Vastuu ongelmista on jätetty kansalaisille. Julkinen talous eli esim. terveydenhoito ja koulutus näyttävät järjestelmän kannalta olevan ongelma, joita hoidetaan kurinpitoa lisäämällä. Julkisen sektorin leikkaukset syventävät talouskriisiä entisestään.

Nykyistä talousjärjestelmää pitäisi uudistaa merkittävästi. Voi olla, että se ei ole mahdollista, koska ne, jotka vallan ja rahan keskittämisestä hyötyvät, eivät halua todellisia muutoksia. Voi olla, että koko talousjärjestelmä kokee Neuvostoliiton hajoamisen verrattavan romahduksen. Joka tapauksessa on valmistauduttava toisenlaiseen talousjärjestelmään. Sen lähtökohtana ei pidä olla harvoja hyödyttävä kaikkien kilpailu kaikkia vastaan vaan kaikkien pärjääminen.

Sosialismin ja kapitalismin epäonnistuminen on kirvoittanut esityksiä vaihtoehdoista jo vuosikymmenten ajan. Kolmas tie on kielikuvana kulutettu loppuun, vaikka sen aika on todellisuudessa vasta edessä. Mallia voi ottaa ns. sekataloudesta, joka oli Pohjoismaissa toimivaa todellisuutta vuosikymmenten ajan 1980-luvulle asti.

Kestävässä taloudessa rahan ei pidä olla yksityisten pankkien luomaa velkaa vaan valtion tulee luoda itse rahansa. Pankeilta tulee poistaa oikeus velan luomiseen tyhjästä. Rahan luomista pitää valvoa ja kiertävää rahamäärää säädellä verottamalla. Valtion ei siis tule painaa rahaa loputtomiin.

Valtion luomalla rahalla voidaan maksaa esim. terveyden- ja vanhustenhoito, koulutus, poliisi, armeija, palokunnat, posti sekä rautatiet ja muut liikenneväylät.

Pankkeja ei tarvitse kansallistaa, mutta niiden toiminta tulee järkiperäistää. Näin valtion ei enää tarvitse pelastaa pankkeja.

EU:lla on käytössään lähes kaikki valtion toimivaltaan kuuluvat välineet, mm. raha ja keskuspankki. Se on silti antanut suuren osan rahan hallinnasta ns. markkinoille eli liikepankeille ja sijoittajille. EU:n määräysten mukaan jäsenmaat eivät saa puuttua pääomien liikkeisiin eivätkä rahoittaa menojaan keskuspankkinsa kautta. Oleellinen kysymys on, miksi näin. Runollisen vastauksen on antanut länsimaiden perikadosta lähes sata vuotta sitten kirjoittanut Oswald Spengler: "Demokratista tulee rahan pikku apulainen". Toisin sanoen niin sanotut demokratiat ovat muuttuneet harvainvalloiksi, joita johdetaan pienen taloudellisen ja poliittisen eliitin etujen mukaan. Tuloksena on ollut pääomien ja vallan keskittäminen, joka on toki tehty hyvinvoinnin ja demokratian nimissä. EU on tämän politiikan työväline.

Talousjärjestelmän kriisin ytimessä on demokratian kriisi. Kyse on siitä keiden ehdoilla ja keiden hyväksi päätöksiä tehdään. Talouden ja markkinoiden tulee olla ihmisiä varten eikä päinvastoin niin kuin nyt näyttää olevan. Tässä kokonaisuudessa EU on ongelma. Ratkaisun avain on toimivissa demokratioissa. Suomen osalta se tarkoittaa valtiollisen itsenäisyyden palauttamista, eroa EU:sta ja eurosta.

Ei kommentteja: