perjantai 15. maaliskuuta 2013

EU-touhua hallitaan edelleen sanoilla

Ihmisiä hallitaan sanoilla. Näin on ollut ja on edelleen

Helsingin yliopistossa 9.3.2013 tohtoriksi väitellyt yhteiskuntatieteilijä Katri Vallaste tutki Ruotsin, Suomen ja Viron suurimpien sanomalehtien suhtautumista ”euroskeptikoihin”. Vallasteen tutkimuksen mukaan Ruotsin, Suomen ja Viron valtalehtien mukaan euroskeptisyys näyttäytyy ongelmana, jonka aiheuttavat kansalaisten järjettömät pelot ja riittämätön tietämys Euroopan unionista sekä heikko tulotaso ja sosiaalisen pääoman puute.

Lehtien artikkeleissa tehtiin naurunalaiseksi Suomen ja Ruotsin euroskeptikoiden huoli hyvinvointiyhteiskunnasta. Erilaisia vertauskuvia käyttämällä euroskeptikoita luonnehdittiin uhkarohkeiksi, uppiniskaisiksi, manipuloiviksi tai ajastaan jälkeen jääneiksi.

Helsingin Sanomien taloustoimittajana 1990-luvulla toiminut Johanna Korhonen kertoo tuoreessa kirjassaan miten toimittajia estettiin kertomasta tosiasioita: ”Kun yhdessä muutaman muun toimittajan kanssa koetimme saada lehdessämme Helsingin Sanomissa selostetuksi jo ennen kansanäänestystä, että EU-jäsenyys sopimustekstien mukaan merkitsee Maastrichtin sopimukseen sitoutumista mikä taas merkitsee talous- ja rahaliittoa, moisen näkemyksen promovointi kiellettiin yksiselitteisesti, jotta kansa ei säikähtäisi ja äänestäisi EU:ta vastaan. Lehdessä ei toimituksen johdon mielestä saanut tuoda esiin tai ainakaan mitenkään korostaa EU-jäsenyyden ja rahaliiton välistä yhteyttä, vaikka se oli Suomen liittymissopimuksessa erittäin keskeinen asia”.

Tietämättömiä on helppo hallita sanoi kiinalainen viisas jo tuhansia vuosia sitten.

Juuri mikään ei ole EU-kirjoittelussa muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa. Suomessa - jota tietoyhteiskunnaksikin kutsutaan – eletään vuonna 2013 siinä uskossa, että Suomi on itsenäinen valtio, jossa toimii demokratia. Näin voidaan uskoa, kun julkisuudessa ei vaadita ketään määrittelemään sitä, mitä kukin tarkoittaa itsenäisyydellä ja demokratialla. Tai liittovaltiolla. Jossa jo ollaan.

Kun valtion itsenäisyydellä tarkoitetaan sitä, että valtiolla on muista valtioista riippumaton lainsäädäntövalta, siihen nojaava itsenäinen tuomioistuinlaitos ja oma ulkopolitiikka, ei EU-Suomi ole itsenäinen. Kun demokratialla tarkoitetaan sitä, että kansalaisten enemmistön tahto muovautuu poliittisiksi päätöksiksi, elämme näennäisdemokratiassa. Esimerkkejä löytyy muitakin kuin Suomen omasta rahasta luopuminen ja EU:n perustuslain hyväksyminen.

Vallasteen väitöskirjan aineiston perusteella euroskeptisyys vaikuttaa euroskeptikkojen kirjoitusten perusteella - toisin kuin valtalehdistö on esittänyt - pikemminkin ratkaisulta erilaisiin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin haasteisiin.

Vanha kansanviisaus antaa ohjeen kriiseistä selviytymiseen: Puhumalla asiat selviävät. Kun tätä ohjetta noudatetaan, hylätään ajatus, jonka mukaan meillä on vain yksi ainoa vaihtoehto. Silloin uskaltaudutaan ja jopa pyritään julkiseenkin keskusteluun ja väittelyyn eri tavoin ajattelevien kanssa.

Kuulin hyvän esityksen siitä, miten EU-keskustelua voitaisiin käydä vaikkapa tv:ssä: EU-jäsenyyttä kannattavat ja vastustavat saisivat valmistella n. viiden minuutin puheenvuoron siitä, miksi kukin on mitäkin mieltä. Nämä valmistellut puheenvuorot toimitettaisiin etukäteen vastapuolelle. Näihin kumpikin puoli voisi valmistella omat kommenttinsa, joita ei tarvitsisi vastapuolelle toimittaa. Näin saataisiin aikaan kiinnostavaa keskustelua. Mainittakoon, että kun Ylen tv-keskustelussa oli tammikuussa 2013 aiheena ”pitäisikö EU:sta erota?”, keskustelijoina oli neljä EU-jäsenyyden kannattajaa.

Ei kommentteja: