torstai 28. maaliskuuta 2013

EU on hyvä, EU antaa leivän ?

"Me emme olisi mitään ilman EU:ta" kirjoittaa Helsingin Sanomien uutispäällikkö Jussi Pullinen (HS 28.3.). Pullinen yrittää kuvitella millaiseksi olisi kasvanut Suomessa, joka ei ole unionin jäsen: "Olisin kasvanut ilman yrityksiä auttavia sisämarkkinoita, ilman passivapautta.. ilman byrokratiasta vapaita verkkokauppoja, ilman oikeutta kävellä läppäreineni mihin vain työpaikkaan Euroopassa". Eikö uutispäällikkö ole tietoinen, että Euroopan talousaluesopimus (Eta) takaa pääsyn EU:n sisämarkkinoille? Eta-sopimuksen puitteissa toimivat Norja, Islanti ja Liechtenstein. Suomi voi siirtyä Eta-sopimukseen koska tahansa. Eikä edes Etaa tarvita, sillä Sveitsi on solminut EU:n kanssa erillissopimuksia, jotka takaavat samat olosuhteet kaupankäynnille ja liikkumiselle.

Pullinen epäilee myös, että olisi joutunut kasvamaan "ilman parantunutta ruoka- ja lääkesääntelyä, ilman yhteisen ulkopolitiikan turvallista selkänojaa, ilman eurooppalaisia kulttuuritukia". Suomen elintarviketurvallisuus oli parempi ennen EU-aikaa kuin nykyään. Ruoka- ja lääkesääntelyä ohjaavat EU:ssa sen vaaleilla valitsematon virkamieskomissio ja siihen voimakkaasti vaikuttavat suuryritysten edustajat.

EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sitoutuminen merkitsee puolueettomuuspolitiikasta luopumisen lisäksi sitä, että Suomea voidaan käyttää hyväksi Venäjää vastaan. Tällainen välikappaleeksi joutuminen on aiemmin historiassa vienyt maamme sen pahimpiin onnettomuuksiin.

Mitä eurooppalaisia kulttuuritukia Pullinen mahtaa tarkoittaa? Suomi maksaa EU:n kassaan jäsenmaksuina vuodessa jo lähes tuhat miljoonaa euroa enemmän kuin sieltä saa. Pullinen kirjoittaa: "En päädy kuin yhteen lopputulokseen: Me emme olisi mitään ilman EU:ta". Usko EU:n ylivoimaiseen hyvyyteen tuo mieleen Neuvostoliitossa 1930-luvulla painetut aapiskirjat. Neuvosto-aapisen ensimmäisellä aukeamalla oli Isä Aurinkoisen, eli Stalinin kuva ja teksti "Stalin on hyvä". Toisella aukeamalla kerrottiin "Stalin antaa leivän".

Pullinen kirjoittaa: "EU-jäsenyydestä väläytellään tosissaan uutta kansanäänestystä. Minä, EU:ssa kasvanut mies, olen ymmälläni."

Ellei erityisesti talouden ja politiikan yläkerroksissa vallitseva yhteiskunnallinen pimeys olisi jo tullut tutuksi, minäkin olisin ymmälläni siitä, että kansalaisten mahdollisuutta päättää itse omasta tulevaisuudestaan pelätään niin kovasti. Kansanäänestykset ovat aitoa demokratiaa. Ja jotta saisimme tulevaisuudessa reiluja kansanäänestyksiä, niiden tulee olla sitovia. Tärkeää on myös, että äänestystä edeltävä kampanja on reilu. Eri osapuolilla tulee olla mahdollisuus saada viestinsä kansalaisten tietoon.

Uutta kansanäänestystä puoltaa moni seikka. Suomen asema Euroopan unionin jäsenenä on aivan toinen kuin Suomen valtiojohdon taholta luvattiin v. 1994 ennen neuvoa-antavaa EU-kansanäänestystä. Suomi on mm. luopunut omasta rahastaan ilman, että kansalaiset ovat voineet asiaan vaikuttaa kansanäänestyksessä. Lisäksi EU:sta on Lissabonin sopimuksella tullut oikeushenkilö, joka voi solmia kansainvälisiä sopimuksia jäsenvaltioiden puolesta.

Vuoden 1975 jälkeen syntyneet kansalaiset eivät ole voineet kertoa kantaansa EU-jäsenyyteen minkäänlaisessa kansanäänestyksessä.

EU:n liittovaltiokehitys syvenee nopeasti. Kansalaisilla tulee olla mahdollisuus ottaa osaa keskusteluun maamme tulevaisuudesta ja valtiollisesta asemasta. Kansanäänestyksen järjestäminen mahdollistaa laajan kansalaiskeskustelun.

Suomen perustuslain ydin on maamme ”täysivaltaisuus”, siis valtiollinen itsenäisyys ja ”valtiovallan”, siis ylimmän vallan kuuluminen maassamme Suomen kansalle. EU-Suomessa tämä perustuslain ydin ei toteudu. Kansanäänestyksen järjestäminen tarjoaa hyvän mahdollisuuden ottaa kantaa tähän laillisuuden ja demokratian toteutumisen kannalta keskeiseen kysymyksenasetteluun.

Ei kommentteja: