torstai 20. joulukuuta 2012

Sisäilmaongelmien korjaamiseksi pitää tehdä paljon enemmän

Esillä olleiden tietojen mukaan valtakunnallisesti noin kolmannes julkisista rakennuksista kärsii erilaisista kosteusvaurioista. Kärsijät ovat tosiasiassa ihmisiä, työntekijöitä ja tilojen käyttäjiä. Käytännössä kaikki lapset ja nuoret ovat pitkiä aikoja kuntien ylläpitämissä tiloissa, esim. päiväkodeissa ja kouluissa.

Sisäilmaongelmien korjaamiseksi tehdään töitä. Se, mitä on tehty, ei kuitenkaan riitä.

Hengitystieoireista, jotka ovat homeoireiden tapaisia, johtuu joidenkin arvioiden mukaan jopa kolme neljäsosaa yhdisteestä nimeltä 2-etyyliheksanoli. Se on kemiallinen yhdiste, jota käytetään pehmittimien, pinnoitteiden ja liimojen tuotannossa.

Tämä hajuton ja vielä vähän tunnettu yhdiste kerääntyy elimistöön ja aiheuttaa homeoireiden tapaisia ylähengitystieoireita. Edes uudet rakennukset eivät ole turvassa siltä.

Pienestäkin määrästä 2-etyyliheksanolia sisäilmassa saattaa olla seurauksena erilaisia allergia- ja silmäoireita. Riskirajaa on vaikea määrittää mm. siksi, että ihmisten herkkyys vaihtelee.

Työterveyslaitoksen mukaan ”2-Etyyli-1-heksanoli (2-EH) on kemiallinen yhdiste, jota käytetään pehmittimien, pinnoitteiden ja liimojen tuotannossa. Sisäilmaan 2-EH:ia voi vapautua mm. PVC-muovimaton pehmittimen dietyyliheksaftalaatin (DEPH) ja liimojen akrylaattikopolymeerien hajoamisen seurauksena. Syynä tähän ovat yleensä rakenteiden ja materiaalien kosteusongelmat. Pieniä määriä 2-etyyliheksanolia vapautuu kuitenkin myös mm. vaurioitumattomista PVC-materiaaleista.”

Lattioiden lisäksi 2-EH:ia pääsee sisäilmaan myös muista muovipohjaisista sisustusmateriaaleista tai esim. muovipintaisista sähköjohdoista tai viinyylitapeteista.

Vaikuttaa siltä, että erityisesti liimatut muovimatot ja erilaiset lattiatasoitteet ovat ko. yhdisteen päästölähteitä. Lienee myös niin, että koneellinen ilmanvaihto aiheuttaa sen, että ko. yhdistettä pääsee sisäilmaan. Ko. yhdisteen pitoisuuden voi mitata sisäilmasta.

Rakennustekniikka ja erilaisten kemikaalien käyttö näyttävät menneen niiden hallinnan edelle. Kapea-alainen asiantuntemus näyttää sivuuttaneen rakentamisessakin laaja-alaisen riskien arvioinnin ja kokonaisuuksien hallinnan.

Sisäilmaongelmat aiheuttavat suurten taloudellisten kustannusten lisäksi ennen kaikkea inhimillistä kärsimystä. Ongelman hoitaminen ei näytä todenteolla kuuluvan kenellekään. Siitä näyttää tulleen eräänlainen luonnollinen riski, jonka kanssa vain on elettävä.

Maan johdolta näyttää riittävän energiaa ja kansalaisten varoja levitettäväksi kansainvälisten sijoittajien ja suurpankkien pelastamiseen. On kohtuullista vaatia, että lasten, nuorten ja monien aikuisten työntekijöiden terveyttä uhkaava laaja sisäilmaongelma saa vähintään yhtä suuren huomion ja riittävän rahoituksen valtiovallan taholta.

Ei kommentteja: