torstai 11. lokakuuta 2012

Kaunis pääministeri

Suomi ei ole koskaan ollut pohjoismainen demokratia. Suomeen on muodostunut omintakeinen poliittinen järjestelmä. Ero muihin Pohjoismaihin on muuttunut näkyväksi, kun Suomi on ainoana Pohjoismaana luopunut omasta rahastaan. Euro-Suomen teki mahdolliseksi näennäinen demokratia. Kansalaisten ei annettu päättää.

Bertol Brecht sanoi suomalaisten vaikenevan kahdella kielellä. Nykyään tämä tapahtuu jo varmaan kolmellakin. Kaikista asioista ei toki vaieta. Kielenkantoja kirvoittavat formulat, jääkiekko, bb-talo, mitä meistä ajatellaan eu:ssa nyt kun on oltu niin kriittisiä vaikka on maksettu kaikki mitä on vaadittu, ovatko jotkut kunnallisvaaliehdokkaat rumia, mistä leikataan, voittaako vaalit kokoomus(eu) vai sdp(eu) vai keskusta(eu) vai perussuomalaiset(eu). Siis keskustelua kuitenkin on. Sellaisesta voidaan keskustella, millä ei ole suurta merkitystä.

Sen sijaan ei keskustella siitä, että Kokoomus ja Rkp estivät hallitusneuvotteluissa puuttumisen järjestelmälliseen veronkiertoon ja harmaaseen talouteen. Ei siitä, että vaalirahasotkujen paljastumisen jälkeenkin rakenteellinen korruptio on voimissaan ja vanhojen valtapuolueiden rahanjako niiden erilaisille järjestöille yhteisistä varoista jatkuu. Ei siitä, että euroon siirtymisestä ei ole olemassa Suomessa säädettyä lakia. Ei siitä, että Suomi on jo sotilaallisesti liittoutunut, kun se on sitoutunut EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Ei siitä, mitä demokratiasta puhuvat vallanpitäjät sillä tarkoittavat, kun he sivuuttavat kansalaisten tahdon. Ei siitä, miksi valtiot ovat rähmällään pankkien edessä samalla kun kansalaiset pannaan maksamaan pankkien virheet.

Yksinpuhelut eivät ole keskustelua. Ellei asioita uskalleta asettaa vastakkain, tarvittaessa riitelemään, seuraa ongelmia. Niitä on nyt seurannut. Suomi on keskustelun kehitysmaa ja se on tullut kalliiksi. Pohjanlahdella on näkymätön demokratian rautaesirippu. Näkyvää on Suomen alasajo, kuntien yksityistäminen, ahneuden suosiminen ja muu, jolle ei tunnu olevan vaihtoehtoa. Jos uskoo positiivisen pöhisevää vaalikampanjaa käyvää pääministeriä.

Nykyisen politiikan taustavoimilla on syytä tyytyväisyyteen, kun maassa on täydellinen näennäisoppositio. Euro ja EU-kritiikki on tuonut suuren kannatuksen Perussuomalaisille, joka ei vaadi eroa sen enempää eurosta kuin EU:stakaan.

Suomalaiset eivät ole tottuneet päättämään omista asioistaan. Sitä on kuitenkin mahdollista opetella. Kansalaiset osaavat tehdä oikeita ratkaisuja, kun he saavat oikeita tietoja. Se tarkoittaa, että kaikki tarjolla olevat vaihtoehdot on saatettava julkiseen keskusteluun. Kun ns. edustuksellinen demokratia on rappiolla, tarvitaan suoraan demokratiaa eli sitovia kansanäänestyksiä.

Ongelmien ydin on vieläkin syvemmällä kuin avoimen julkisen keskustelun puutteessa. Pahempaa on, että tuota keskustelua ei välttämättä edes kaivata. Jos tämän tekstin otsikkona olisi ollut ”avointa julkista keskustelua tarvitaan”, se olisi jäänyt lukematta vieläkin useammalta.

Ei kommentteja: