perjantai 7. syyskuuta 2012

Kuinka voimme lähteä EU:sta?

Eurokriisin uusia käänteitä odotellessa on syytä ajatella toisin. Meille on uskoteltu, että olemme tiellä, joka vie hyvinvoivaan ja turvalliseen tulevaisuuteen. Usko on viime aikoina huvennut monelta euro-huumaan uskoneeltakin.

Eurosta eroamisesta ei saisi ainakaan komissaarien mukaan edes puhua, sillä puheista voi tulla tekoja. EU-jäsenyydestä eroamisesta puhumisesta ei ole tarvinnut edes varoittaa. Nykyisten eduskuntapuolueiden harkintalistalla ei sellaista vaihtoehtoa ole näkynyt. Eikä siis juuri julkisuudessakaan.

Ne meistä, jotka esittävät eroamista eurosta ja EU:sta, kuulevat vieläkin - tosin yhä vähemmän - kommentteja "ei sieltä voi lähteä" ja "siellä nyt kuitenkin ollaan".

Mielettömyyden muuttuminen ainoaksi mahdolliseksi olotilaksi on tuttua lähihistoriasta. Teoksessa "Kuoleman imperiumi" William Blum kirjoittaa (14.7.2004) "Ne meistä, jotka vaativat amerikkalaisten joukkojen vetämistä pois Irakista, kohtaavat tavallisesti muunnelman aiheesta "mutta emmehän me voi noin vain lähteä!" tai "kuinka voimme lähteä noin vain?" Samaa kysymystä toisteltiin Vietnamin sodan vastustajille, ja me vastasimme siihen: "No, lastaatte vain osan joukoista lentokoneisiin ja lennätte tiehenne. Mikä voisi olla sen yksinkertaisempaa?" - Kunnes amerikkalaiset joukot lopulta lähtivät, vuosien kuluttua, satojentuhansien amerikkalaisten ja vietnamilaisten kuoltua."

Suomen valtiojohdon mielestä EU-jäsenyys on "peruuttamaton". Kuitenkin eurosta ja EU:sta lähtemiseen riittää eduskunnan enemmistöpäätös. EU:n ulkopuolella kauppa käy ja ihmiset voivat liikkua kuten ennenkin.

Kuten niin usein suurissa muutoksissa, EU:sta eroamisessa vaikeudet ovat henkisellä puolella. Tarvitaan uskoa ja luottamusta omiin voimiin. Tarvitaan myös muutakin näkymää tulevasta kuin pankkien ja suuryritysten markkinoima vaihtoehto. Lisäksi kansalaisten on herättävä vaatimaan muutosta

Ei kommentteja: