keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Tarvitaan talousmalli joka on riippumaton talouden kasvusta

YK:n työjärjestön, ILO:n mukaan maailmassa on kuluvana vuonna 200 miljoonaa työtöntä. Todellisuudessa työttömiä on paljon enemmän. Ainakin monissa EU-maissa ja USA:ssa todellinen työttömyys on noin kaksinkertainen virallisiin työttömyyslukuihin verrattuna.

Suurtyöttömyys näyttää jääneen pysyväksi. Nykyisen talousmallin epäonnistuminen näkyy siinä, miten se pyrkii ratkaisemaan työttömyysongelman.

Työttömyyden vähentämiseksi virallinen talouden uskomusjärjestelmä tarjoaa kasvua. Työttömyyden voittamiseksi on siis tuotettava ja kulutettava enemmän.

Jatkuvaan kasvuun uskova talouspapisto sivuuttaa sen tosiasian, että helpoimmin tuotantoa kasvatetaan korvaamalla ihmistyötä koneilla, lisäämällä automaatiota ja yleensäkin tehostamalla tuotantoa. Tähän huomautukseen tulee vastaväite: kasvun pitää olla riittävän suurta jotta työttömyys vähenee. Vähimmäistavoitteena pidetään usein kolmen prosentin vuotuista talouskasvua.

Kolmen prosentin vuotuinen kasvu tarkoittaa kaksinkymmenkertaistumista sadassa vuodessa. Jokainen voi pohtia kuinka uskottavalta kuulostaa nykyiseen verrattuna kaksikymmenkertainen kulutus USA:ssa ja Länsi-Euroopassa. Ja huom., kyse on siis vähimmäistavoitteesta.

Nykyinen talousmalli ei kykene tarjoamaan miljoonille työttömille ja työttömyysuhan alla eläville uskottavaa näkymää tulevasta eikä toivoa paremmasta.

Nykyinen talousmalli alistaa ihmiset taloudelle ja markkinoille. Käytännössä tämä näkyy siinä keiden ehdoilla ja keiden hyväksi päätöksiä tehdään. Niitä tehdään suurten yritysten ja suursijoittajien ehdoilla. Tuloksena on rakenteellisen työttömyyden lisäksi rikkaiden rikastuminen ja köyhien köyhtyminen sekä julkisten hyvinvointipalvelujen rahoituskriisi. Ekologisesta kriisistä puhumattakaan.

Pakollisena pidettyä kasvua on yritetty hankkia luonnonvarojen kulutusta lisäämällä ja erityisesti viime vuosina myös luomalla tyhjästä uutta rahaa, siis velkaa. Velkaraha on ohjautunut keinottelutalouteen. Kumpikin jatkuvan kasvun tie näyttää päätyvän umpikujaan.

Kyse on myös demokratian kriisistä. Vaaleilla valitut edustajat ovat samaistuneet talouden eliittiin ja väittävät nyt harjoitetun politiikan olevan ainoa vaihtoehto.

Käsillä on pakostakin näkökulman muutos. Kun tavoitellaan kestävää yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystä, on kaikkien pärjääminen asetettava harvoja hyödyttävän kilpailun edelle. On myös löydettävä tasapaino ihmisen tarpeiden ja luonnon kestokyvyn välille.

Tämänsuuntaista muutosta vaativat jo miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa. Jos muutosta ryhdytään toteuttamaan ennen näkyvissä olevaa nykyisen talousmallin romahdusta, säästytään monelta harmilta. Tasapainoinen, yhteiskunnallisia jännitteitä vähentävä politiikka on lopulta myös rikkaimpien edun mukaista. Miljonäärin elämä on turvallisempaa kuin miljardöörin elämä.

On kestämätöntä, että työn ja tuotannon tulokset ohjautuvat suurelta osin keinottelutalouteen. Ne pitää suunnata ensisijassa ihmisten perustarpeiden tyydyttämiseen. Pääomien siirtelyä tulee säädellä ja verottaa.

Jotta työttömyyttä voidaan helpottaa, on tavoitteeksi otettava elinaikaisen työajan lyhentäminen. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi siirtymällä nelipäiväiseen työviikkoon.

Nyt työllistämistä vaikeuttaa ja koneellistamista edistää, että yritysten osuus sosiaaliturvan kustannuksista peritään työperusteisesti. Se pitää periä tuotantoperusteisesti. Työn sivukuluista on luovuttava ja otettava käyttöön toiminnan jalostusarvon perusteella perittävä maksu.

Jokaisella työkykyisellä on oikeus ja myös velvollisuus osallistua tulevaisuuden rakentamiseen. Jotta tämä toteutuu, julkisen vallan eli valtion ja kuntien on huolehdittava, että kaikki työttömät ja myös nuoret saavat työtä tai muuta mielekästä tekemistä.

Ei kommentteja: