keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Sisäiset jakolinjat repivät valtapuolueita

Miksi lähes 40 prosenttia suomalaisista ei halua nimetä mitään
suosikkipuoluetta ja lopuistakin monet ovat epävarmoja
puoluekannastaan? Miksi äänestysprosentit ovat runsaat
parikymmentä vuotta laskeneet - poikkeuksena viimekeväiset
eduskuntavaalit?

Vastaus edellisiin kysymyksiin on: suurimpien puolueiden
sisällä on enemmän linjaeroja kuin noiden puolueiden välillä.

Todellinen jakolinja ei kulje oikeisto-vasemmisto-akselilla
vaan suhtautumisessa niin sanottuun globalisaatioon - vallan
siirtämiseen kansalaisilta ja valtioilta suuryhtiöiden ja
-sijoittajien käsiin - ja EU-jäsenyyteen. Tässä suhteessa
jakautuminen on valtapuolueiden sisällä suurempi kuin niiden
välillä.

Vaikka puolueen eduskuntaryhmä olisi yhtenäinen kuten
näyttää Keskustan ja Sosialidemokraattien osalta olevan,
äänestäjäjoukko on kaikkea muuta. Siksi Kiviniemi lähtee.
Kyse ei ole naamasta vaan politiikasta. Todellista muutosta
Keskustaan politiikkaan silti tuskin tulee, vaikka naamat
vaihtuvatkin.

Perussuomalaisten suurvoitto eduskuntavaaleissa tuli
vastalauseena vaihtoehdottomuudelle ja hätähuutona
poliittisen muutoksen puolesta. Tuskin oli sattumaa,
että maan valtamedia nosti Perussuomalaiset
valtapolitiikan haastajaksi parin eduskuntavaaleja
edeltäneen vuoden aikana. Ja jytky tuli. Nyt on
vallanpitäjillä virallinen oppositio, joka ei kuitenkaan
ole uhka nykyisen politiikan jatkumiselle.
Perussuomalaisista tuli nopeasti vanha puolue. Oman vallan,
aseman ja tulojen turvaaminen on ykkösasia. Puolueen
kansanedustajissa on EU-jäsenyyden sekä Nato-jäsenyyden
kannattajia ja vastustajia. Puolueen linja on median
mukaan EU-jäsenyyttä ja euroa vastaan, vaikka puolueen
puheenjohtaja vakuuttaa, että Perussuomalaiset eivät vaadi
eroa eurosta eikä EU:sta. Tällaista nykyisen politiikan
jatkumisen kannalta vaaratonta oppositiota valtarakenne
tarvitsee.

Kokoomus näyttää valtapuolueiden joukossa poikkeukselta.
Sen julkisuuskuva on puhtoinen, nuorekas, menestyksen
kyllästämä. Kuitenkin myös Kokoomuksessa on kuohuntaa.
Puolue on sitonut itsensä nykyiseen eriarvoisuutta
kasvattavaan talousmalliin ja epäonnistuneeseen euroon.
Tulevaisuus tuo Kokoomukselle muutakin kuin menestystä.

Eduskuntaan pyrkivät puolueet ovat omanlaistensa
haasteiden edessä. Tunnettuus ja uskottavuus on hankittava
ilman puoluetukia. Itsenäisyyspuolueella on selkeä ohjelma,
joka perustuu maamme valtiollisen itsenäisyyden
palauttamiseen EU:sta irtautumalla ja sotilaallisen
liittoutumisen lopettamiseen. Aika on IPU:n ja sen
tavoitteiden puolella.

Ei kommentteja: