torstai 29. maaliskuuta 2012

Solidaarisuus vai väkivalta?

Solidaarisuus on noussut puheeksi Suomen hallituksen päätettyä
ns. solidaarisuusverosta. Kyseinen lievä lisävero yli 100 000
euron vuotuisille ansiotuloille on suunniteltu väliaikaiseksi.
Suurimmatkin pääomatulot ovat jäämässä ilman veronkorotusta.
Valtaosa suurituloisimmista saa ansionsa juuri n. 30
prosentilla verotetuista pääomatuloista.

Wikipedian mukaan solidaarisuus (lat. in solidum) tarkoittaa
yhteisvastuullisuutta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja
myötämielisyyttä kanssaihmisiä kohtaan. Käsite ei rajoitu
ainoastaan toistensa lähellä oleviin ihmisiin, vaan sillä
voidaan tarkoittaa jopa maailmanlaajuista kunnioitusta toisia
ihmisiä kohtaan.

Suhtautuminen yhteisvastuullisuuteen on yhteiskunnallisen
kehityksen ydinkysymyksiä. Nykyinen markkinaliberalismi on
merkinnyt yhteiskunnallisen kehityksen ohjaamisen siirtymistä
poliittisilta päättäjiltä suurten yritysten ja sijoittajien
käsiin. Samalla yhteisvastuusta on luovuttu. Se kelpaa toki
edelleen politiikan kieleen, mutta tuon käsitteen sisältöä ei
juuri avata.

Poliittisista päättäjistä on suurelta osin tullut markkinoiden
juoksupoikia ja -tyttöjä. Nämä myyvät kansalaisille ajatusta,
että nykyinen niin sanottujen markkinoiden valta on ainoa
vaihtoehto. Ainoa vaihtoehto on olla markkinoiden luottamuksen
arvoinen - ettei vaan Herra Markkina laske valtion
luottoluokitusta. Ainoa vaihtoehto on ylläpitää
kilpailukykyistä verotusta, jotta "osaajat" ja pääomat eivät
karkaa maasta. Ja saadaan muka aikaan kasvua jne.

Yhteisvastuullisuus sopii vaalipuheisiin. Käytännön toimet sen
lisäämiseksi ovat olleet näennäisiä. Meille kerrotaan, että
nykyistä suurempaan yhteisvastuullisuuteen ei ole varaa.

Kyse on eräänlaisesta junaryöstäjän logiikasta. Villin lännen
junaryöstäjän oli aivan perustelua sanoa, että "jos me emme
ryöstä junaa, jotkut muut ryöstävät sen". Nyt on perusteltua
sanoa, että verotus on pidettävä niin alhaisena, etteivät
markkinat suutu. Se jää kertomatta, että työn ja tuotannon
tuloksista viedään huomattava osa kansainvälisiin
kasinopeleihin ja kevyenkin verotuksen ulottumattomiin.

Markkinavoimille uskollinen politiikka merkitsee
solidaarisuuden, yhteisvastuullisuuden hylkäämistä. Se
merkitsee myös rakenteellisen väkivallan hyväksymistä.
Rakenteellista väkivaltaa ovat mm. äärimmäinen ahneus,
eriarvoisuutta kasvattavat päätökset, piittaamattomuus
ympäristöstä ja tulevien sukupolvien elämisen
mahdollisuuksista. Rakenteellinen väkivalta johtaa usein
avoimeen väkivaltaan.

On sanottu, että joka kylvää etuoikeuksia joutuu korjaamaan
vallankumouksia. Olisikin syytä nähdä, että on pitkän päälle
kaikkien etu muuttaa nykyisen politiikan suunta. On
irtauduttava junaryöstäjän logiikasta. Pitää asettaa kysymys,
mikä on oikein ja mikä väärin.

Don Robinsonin sanoin "aikamme heikkous piilee ilmeisessä
kyvyttömyydessämme erottaa tarpeemme ahneudestamme". Ahneuden
aika jatkuu kunnes riittävän moni saa siitä kyllikseen ja
toimii muutoksen puolesta.

Tarvitaan perustavia muutoksia. Edustajien tai puolueiden
vaihtaminen ei yksin riitä. Muutokseen tarvitaan tuki
sellaiselle politiikalle, joka vaatii markkinoiden
alistamista palvelemaan kansalaisia. Tärkeä askel tällä tiellä
on Suomen osalta oman lainsäädäntövallan palauttaminen eroamalla
suuryritysten ja -sijoittajien etuja ajavasta EU:sta.

Ei kommentteja: