perjantai 11. marraskuuta 2011

Raha on orja tai isäntä

Rahasta tulee joko orja tai isäntä. Näin kirjoitti vapautetun
orjan poika, roomalainen runoilija Quintus Horatius Flaccus
yli 2000 vuotta sitten. Ja oli mitä ilmeisimmin oikeassa.

Nyt raha on isäntänä. Ja demokratiasta on tullut rahan pikku
apulainen, kuten Spengler sata vuotta sitten kirjoitti.

Mutta se rahan isännyys. Vaaleilla valitut edustajat ovat
polvillaan ns. markkinoiden edessä. Markkinavoimaa on eniten
niillä, joilla on eniten rahaa. Pääomien siirtojen
vapauttaminen valtioiden valvonnasta on ollut ratkaisevaa.
Nyt pääomat voivat kasautua vapaasti
http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2011/11/08/asiantuntijat-paljastivat-147-yritysta-hallitsee-maailmaa/201116420/12

Rahan isännyydestä on seurannut ihmisten välisen
eriarvoisuuden ja köyhyyden lisääntyminen, julkisten
palvelujen yksityistäminen sekä pääomien ja vallan
keskittyminen.

On jo tullut myös vastavaikutus. Kansalaiset ovat nousseet
vaatimaan muutosta. Kun monet haluavat muutosta, sitä lupaavat
kaikki puolueet. Ensin tulevat näennäiset muutokset, jotka
eivät muuta todellisuudessa mitään. Kun pettyneet
kansalaiset saavat tyhjistä lupauksista ja äänestämättä
jättämisestä tarpeekseen, on mahdollisuus myös todelliseen
muutokseen.

Rahan hallinta kuuluu valtioille. EU on kyllä jo valtio,
mutta sitä johtavat suurten jäsenmaiden lisäksi suuret
yritykset. EU on siis rahan johtama harvainvalta. Se on
ongelma, ei ratkaisu.

Rahan alistaminen isännästä orjaksi merkitsee mm. pääomien
siirtelyn rajoittamista. Suomen osalta tarvitaan ensin oma
raha ja lainsäädäntö. Siis eurosta ja EU:sta eroaminen.
Mikään nykyisistä eduskuntapuolueista ei tällaista muutosta
vaadi. Itsenäisyyspuolue sen sijaan vaatii.

Mitä pidemmälle nykyisen talousjärjestelmän, EU:n ja euron
kriisissä mennään ilman avointa julkista keskustelua
tulevaisuutemme vaihtoehdoista, sen jyrkemmät ovat muutokset
ja sitä vaikeammat ajat ovat edessä.

Ei kommentteja: