maanantai 31. tammikuuta 2011

EU:n maataloustukipolitiikka on tuhoisa maataloudelle

Miljonäärien saamat suuret maataloustuet ovat viestimien
kestoaihe. Ilmeisen epäoikeudenmukainen julkisten varojen jako
tällä tavoin johtuu EU-jäsenyydestä.

Kirjoitukseni ”Halpa ruoka käy kalliiksi” julkaistiin v.1995
teoksessa ”Mihin Suomea viedään?”. Siinä todetaan mm: "Paavo
Lipposen ”yhteisvastuun hallituksen” ensimmäisiä töitä oli
poistaa pinta-alalisä, joka painottui pienimpien
karjatalousvaltaisten (ja samalla työllistävimpien) tilojen
tukemiseen. Mitä sitten on odotettavissa EU:n
maatalouspolitiikasta? EU:ssa 20 prosenttia tuottajista saa
80 prosenttia tukirahoista. Tuet on kytketty peltoalaan ja
eläinmääriin. Apulaisprofessori Leo Granberg osuu asian
ytimeen kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa 18.7.1995:
”Valtion tuen pysyvä sitominen yksityishenkilön omaisuuden
määrään on paradoksi, jota ei uskoisi todeksi ellei tietäisi.
Ei ole löydettävissä mitään periaatteellisia perusteita sille,
että valtiot ottavat tehtäväkseen tukea omistamista. Tällä
tavoin ruokitaan ennen kaikkea epätasa-arvoa ja synnytetään
uusia yhteiskunnallisia ongelmia.”

EU-Suomessa maatalouspolitiikasta päättää EU:n komissio. Asia
ei muutu miksikään tukien epäoikeudenmukaisuutta
päivittelemällä. Kun asiaan halutaan todella muutosta, on
vaadittava lainsäädännön palauttamista suomalaiseen
päätösvaltaan ja sitten tarvittavia muutoksia eduskunnassa.

Keskustelussa maatalouden tukemisesta näyttää unohtuvan
tukipolitiikan lähtökohta. Em. tekstissä 1995 kirjoitin:
"Maataloustuottajat eivät tarvitse tukiaisia. He tarvitsevat
tuotteistaan sellaisen hinnan, joka kattaa tuotannon
muuttuvat ja kiinteät kustannukset sekä palkan tehdystä
työstä. Tämä monien viljelijöiden toivetilanne ei ole
toteutunut. Useimmissa teollisuusmaissa on osa
maataloustuottajien tulojen korotuksesta sovittu
maksettavaksi tukena verovaroista, jotta estettäisiin ruoan
hinnan korotukset ja siitä seuraavat
palkankorotusvaatimukset."

Vielä yksi lainaus em. kirjoituksesta: "Maataloustuottajien
saamat hinnat ovat romahtaneet odotettuakin enemmän ja ovat
monilla tuotteilla EU:n alhaisimmat. Tuotantokustannukset
ovat alentuneet vain vähän ja ovat EU:n korkeimmat.
Kananmunien ja viljan tuottajahinnat eivät kata edes
muuttuvia tuotantokustannuksia. Muutoinkin maatalous toimii
tukien varassa. Seuraavassa eräitä esimerkkejä
tammi-kesäkuun 1995 tuottajahinnoista, suluissa vuoden
1994 hinnat:ruis 0,91 mk/kg (2,55), rehuohra 0,77 mk/kg
(1,57), maito 1,74 mk/kg (2,73), kananmunat 2,42 mk/kg
(11,01), naudanliha 15,15 mk/kg (24,40), sianliha
7,65 mk/kg (16,05)."EU ajaa suuryritysten etuja. Niinpä ei
ole yllätys, että myös EU:n maatalouspolitiikan hyötyjiä
ovat keskittynyt elintarviketeollisuus ja kauppa. Kasvavan
työtaakan ja byrokratian alla painiskelevat tuottajat sekä
ruuan alkuperästä yhä vähemmän tietävä ruuan ostaja ovat
maksajina.

Tämä blogikirjoitus on vanhan toistoa. Niin on myös
uutisointi maataloustukien suuruudesta. Uutta asiassa on
kuitenkin se, että nyt jo selvästi yli puolet suomalaisen
maatalouden saamasta tuesta menee tuotannosta aiheutuneiden
tappioiden kattamiseen.

Kuluvalla eduskuntakaudella on maataloustulo pudonnut
kolmanneksella siitä huolimatta, että Vanhasen ja Kiviniemen
hallitusten ohjelmaan on kirjattu maatalouden tulotason
parantaminen.

Ei kommentteja: