sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Toivon ja muutoksen vuosi

Uusi vuosi on täynnä toivoa. Tulevaisuuteen voimme vaikuttaa. Ja siihen on vaikutettava.
Nykyinen meno vie monilta osin väärään ja jopa tuhoisaan suuntaan.

Monet suomalaiset elävät suuressa epävarmuudessa. Mieltä painavat mm. työttömyys tai epävarmuus työpaikasta sekä terveydelliset tai taloudelliset ongelmat.

Kysymys ihmisten hyvinvoinnista on samalla paljolti kysymys yhteiskuntakehityksen suunnasta. Poliittisin päätöksin lisätään tai vähennetään oikeudenmukaisuutta, turvallisuutta ja ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan ja maansa tulevaisuuteen.

Suomen nykyinen poliittinen eliitti ei enää samaistu kansaan, äänestäjiinsä. Eliitti samaistuu eli kokee olevansa yhtä taloudellisen eliitin kanssa.
Tästä ja vanhojen puolueiden aatteellisesta rappiosta on seurannut nykyinen tilanne. Suomen itsenäisyydestä on luovuttu, maata viedään syvemmälle sotilasliittokehitykseen vastoin kansalaisten enemmistön tahtoa. On luovuttu omasta rahasta ja talouspolitiikasta sekä hyväksytty EU:n johtama politiikka: yksityistäminen, tuloerojen, köyhyyden ja eriarvoisuuden kasvattaminen.

Suomen eliitti vanhojen puolueiden johdolla on tämän tehnyt. Samalla se on kertonut suomalaisille, että nyt lisätään yhteistyötä, hyvinvointia ja turvallisuutta ja että muita vaihtoehtoja ei ole. Jotkut suomalaiset uskovat edelleen, että näin on ollut hyvä. Mutta yhä useammat näkevät, että meitä on johdettu harhaan.

Suomi ei ole yksin ongelmiensa kanssa. Vallitseva taloudellinen järjestelmä on vakavassa kriisissä. Ei ole ollenkaan varmaa pysyykö se pitkään pystyssä.

Ongelmien mittaluokka on suuri. Taloudellisen järjestelmän kriisin kanssa on yhtä aikaa meneillään muita laajoja kriisejä, jotka on tärkeä tiedostaa. Suuri eläinten sukupuuttoaalto, kalakantojen häviäminen, viljelymaan laaja tuhoutuminen, metsien hävittäminen, vesistöjen myrkyttyminen ja ympäristön kemikalisoituminen ovat ihmisen toiminnan seurausta ja jääneet sinänsä tärkeän ilmastonmuutoskeskustelun varjoon.
Monet ympäristökriisit johtuvat ahneudesta ja näköalattomuudesta. Siitä, että on toimittu piittaamatta mistään muusta kuin rahan hankkimisesta lyhyellä aikavälillä.

Emme voi Suomessa ratkaista kaikkia maailman ongelmia, mutta voimme vaikuttaa omaan tulevaisuuteemme ja päättää, haluammeko olla osa ongelmaa vai osa ratkaisua.
Suomen tulevaisuus on suomalaisten itsensä käsissä kun sen oivallamme ja asiaan tartumme. Myös aito kansainvälinen yhteistyö on mahdollista, kun pääsemme kansainvälisistä alistussuhteista.

Lienee selvää, että tasapainoista yhteiskuntaa ei voida rakentaa suuryritysten ehdoilla. Yhtä selvää on, että yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta huolehtimisen pitää olla keskeistä. Heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asemaa ei ole varaa huonontaa.
Terve yhteiskunta myös pyrkii löytämään tasapainon ihmisen ja luonnon välille.

Itsenäisyyspuolue tuo toivoa esittämällä vaihtoehdon

Muutos ei tule sillä että Suomen pääministeri vaihtuu. Sekään ei ole riittävä muutos, vaikka kaikkien nyt vielä suurten puolueiden puheenjohtajat vaihdetaan toisiin. Eikä sekään, vaikka eduskuntaan vaihdetaan kokonaan uudet kansanedustajat, jos nämä toteuttavat nykyistä politiikkaa. Politiikan suunnan pitää muuttua. Ja sen muuttamiseen tarvitaan uutta poliittista voimaa.

Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, sillä meillä on Suomessa kokemusta oikeudenmukaisemmasta politiikasta. Tuloeroja on ennenkin kavennettu ja pienituloisten asemaa parannettu. Suomi on ollut itsenäinen ja puolueeton maa.

Nyt ei ole kysymys paluusta menneeseen, vaan tulevaisuudesta. Voimme oppia menneestä ja rakentaa Suomesta hyvin voivan yhteiskunnan, jossa kaikilla on nykyistä parempi olla.

Itsenäisyyspuolue esittää rakentavan vaihtoehdon. Se perustuu oman itsenäisen päätösvallan palauttamiseen, oikeudenmukaisempaan yhteiskuntapolitiikkaan ja Sveitsin mallisen puolueettomuusaseman hankkimiseen Suomelle.

Itsenäisyyspuolue tarvitsee menestyäkseen lisää toimivia ihmisiä. Jokainen yhteiset tavoitteemme hyväksyvä on tervetullut mukaan tekemään parempaa tulevaisuutta.

Itsenäisyyspuolueen viestin ymmärtämiseen liittyvästä ongelmasta

Itsenäisyyspuolueella on julkisuuskuvaongelma. On ilmeistä, että ”itsenäisyys” –sanaan liittyy voimakkaita mielikuvia, jotka johtavat monia harhaan ja estävät tutustumasta puolueen tavoitteisiin. Niiden, joille itsenäisyyden merkitys itseisarvona ja demokratian perustana on selvä, voi olla vaikea ymmärtää, että kysymys on vakavasta ongelmasta.

Kysymys on osittain itsenäisyys-käsitteen aiemmasta väärinkäytöstä, osittain myös siitä, että erilaiset ääriryhmät ovat käyttäneet nimiä, jotka ovat lähellä itsenäinen-sanaa.

Itsenäisyyspuolue ei ole ääriliike. Tämän imago-ongelman poistamiseksi meidän on tehtävä jotakin ja kun sen tunnistamme, pystymme myös tekemään.

Mitä siis tehdä? Puolueen nimen muuttaminen ei monista syistä tule kyseeseen.
Lienee niin, että kun puolueen nimi on itsessään hyvin voimakas viesti, ei tuota viestiä kannata korostaa. On sen sijaan tuotava esille niitä puolia Itsenäisyyspuolueen tavoitteista, joita nimi ei kerro. Niitä ovat mm. oikeudenmukaisuus, aito kansanvalta ja pyrkimys yhteiskuntaan, joka tyydyttää ihmisten perustarpeet ja pyrkii tasapainoon ihmisen ja luonnon välille.

Itsenäisyyspuolueen perustavoitteita ei tarvitse eikä pidäkään muuttaa. Kysymys on siitä kuvasta, jonka kansalaiset puolueesta saavat. Sen kuvan tulisi vastata todellisuutta. Nyt tämä tavoite ei käsite-ongelmasta johtuen läheskään aina toteudu.
Oikean kuvan voimme itse luoda toimimalla oikein.

Käytännön työstä

Seuraavat eduskuntavaalit ovat huhtikuussa 2011. Vaalityön aika on nyt.
Itsenäisyyspuolueen sanomalle on kysyntää. Meidän on pystyttävä tarjoamaan se niin, että äänestäjät näkevät muutoksen parempaan vihdoin mahdolliseksi.
Tarvitsemme ehdokkaita ja muita vaalityön tekijöitä.

Itsenäisyyspuolueen vaalityön päävastuu on kunkin vaalipiirin piirijärjestöillä.
Nyt on aika eri puolilla maata kokoontua ja tarttua vaalityöhön tosissaan.

4 kommenttia:

Imulippo kirjoitti...

Mitä mieltä olet Pesonen Suorasta Demokratiasta?

Näetkö että sille on tilausta, hyviä ja huonoja puolia, voiko se olla nykyistä edustuksellisuutta ja kaikkia vaihtoehtojaan parempi, aktivoiko se kansalaisia nykyistä enemmän? Olisi mielenkiintoista kuulla IPUlaisen mielipide asiasta.

Antti Pesonen kirjoitti...

Suoralle demokratialle, siis sitoville kansanäänestyksille, joita järjestettäisiin myös kansalaisaloitteiden pohjalta on ilman muuta tilausta.

Lähes kaikessa on hyviä ja huonoja puolia. Tässä lähinnä hyviä.
Sveitsin esimerkki osoittaa, että sitovat kansanäänestykset myös aktivoivat ihmisiä.

Suomen nykyiselle korruptoituneelle järjestelmälle sitovat valtiolliset ja kunnalliset kansanäänestykset ovat erinomainen vaihtoehto.
Kansanäänestykset ovat aitoa demokratiaa, koska niiden järjestäminen pakottaa avoimeen julkiseen keskusteluun asioista.
Ilman avointa julkista keskustelua ei ole todellista demokratiaa.

Imulippo kirjoitti...

Kiitos vastauksesta.

Mitä mieltä olet teoreettisesta mahdollisuudesta teknisestä vaaliliitosta Muutos 2011:n kanssa? Kummankin ideologinen johtotähti kun selvästi on demokratian lisääminen sitovien kansanäänestysten kautta.

Antti Pesonen kirjoitti...

En näe kovin todennäköisenä.