sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Kun halutaan demokratiaa ja hyvinvointia, pitää palauttaa itsenäisyys

Mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta. EU-Suomessa ei voi julkisuudessa puhua siitä, mitä itsenäisyys tarkoittaa. Siitä ei voi puhua, koska puhuttaessa huomattaisiin, että Suomella ei enää ole itsenäisyyttä. Ainakaan sellaista itsenäisyyttä, jonka puolesta kymmenet tuhannet suomalaiset sodissa kuolivat.

Voimassa olevan perustuslain mukaan Suomi on itsenäinen ja ylin valta Suomessa kuuluu kansalle. Todellisuus on toinen. Itsenäisyyttä ei ole, kun EU:n lainsäädäntö on Suomen lakien yläpuolella. Ylin valta on EU:n elimillä kaikissa niissä asioissa, jotka EU ottaa päätettäväkseen.

Kun Suomella ei ole omaa itsenäistä lainsäädäntövaltaa eikä ulkopolitiikkaa, Suomi ei ole itsenäinen valtio. Kun ei ole itsenäisyyttä, ei ole myöskään puitteita demokratialle, kansanvallalle.

Tästä ei voi julkisuudessa puhua, koska silloin pitäisi puhua siitä, miten tämä on mahdollista. Miten on voitu luovuttaa valta pois maasta vastoin perustuslakia. Eduskunta, hallitukset ja tasavallan presidentit ovat sen tehneet. Se on liian pöyristyttävää, käsittämätöntä ja mahdotonta. Mutta totta. Siitä ei voi puhua. Siksi siitä täytyy vaieta.
V. 1994 pidetyn neuvoa-antaneen kansanäänestyksen tulos, joka saatiin aikaan massiivisella propagandalla, ei oikeuttanut siirtämään valtaa pois maasta vastoin Suomen perustuslakia.

Nyt kun EU:n liittovaltiosopimus, Lissabonin sopimus, on voimassa, on vaadittava kaikkia puolueita ottamaan kantaa itsenäisyysasiaan. Kanta paljastuu helposti tänään 6.12.
Kaikki eduskuntapuolueet juhlivat itsenäisyyttä, jota ei ole ja näin hyväksyvät EU:n vallan jatkumisen Suomessa. Ns. EU-kriittisyys on liittovaltio-EU:ssa vain tyhjä hokema. Pahimmillaan se on ihmisten pettämistä äänten kalastelemiseksi.

Jäsenyys Euroopan unionissa on välivaihe Suomen historiassa. Kuinka pitkä tämä vaihe on, jää nähtäväksi. On kuitenkin selvää, että todellisuus paljastuu suomalaisille, ehkä hitaasti, mutta varmasti.

Kun kansalaisten mitta täyttyy ja ryhdytään vaatimaan vaihtoehtoja itsenäisyyden vieneelle ja eriarvoisuutta lisäävälle politiikalle, huomataan, että niitä löytyy. Silloin harvainvalta voi vaihtua kansanvallaksi. Silloin on mahdollisuus myös aitoon kansainväliseen yhteistyöhön nykyisten alistussuhteiden sijasta. Ja silloin Suomen turvallisuuden kannalta tärkeä puolueettomuuspolitiikka voidaan ottaa käyttöön.

Nyt suomalaisten on vähitellen luovuttava nenästä vedettävän osastaan. Jokaisella on oma vastuunsa. Ei pidä suostua huijattavaksi. Ei edes vaaleissa.

Ei kommentteja: