maanantai 24. elokuuta 2009

Viljan polttaminen kertoo politiikan rappiosta

Suomessa poltetaan nyt viljaa lämpölaitoksissa, koska vilja on polttoaineena halvempaa kuin esim. puupelletti.

Viljan polttaminen voi olla tuottajan kannalta ymmärrettävää, sillä viljavarastoissa on vielä paljon viime vuoden viljaa ja myydessä hinta alittaa tuotantokustannukset – jopa tuet huomioon ottaen. Polkuhinnoillakaan ei ostajaa viljalle välttämättä löydy. Moni viljantuottaja myös kysyy, onko mitään eroa siinä poltetaanko vilja energiaksi vai tehdäänkö siitä alkoholia tai tärkkelystä teollisuuden raaka-aineeksi.

Ympäröivää maailmaa ja lähitulevaisuuden ongelmia katsottaessa viljan polttaminen näyttää vähemmän oikealta ratkaisulta. Jatkuvasti nälkää näkeviä ihmisiä on maailmassa n. tuhat miljoonaa. Siitä huolimatta, että joillakin alueilla on ylituotantoa, maailman viljavarastot ovat hyvin niukat. Ne riittävät laskennallisesti n. 50 päivän kulutukseen. Maailman suurilla viljantuotantoalueilla Kiinassa, Intiassa ja USA:ssa kasvuolot ovat käyneet epävarmemmiksi kasteluun käytetyn pohjaveden ehtymisen ja lisääntyvän kuivuuden takia.

Maailman väestömäärä kasvaa voimakkaasti ja epävarmuus ruuan saatavuudesta lisääntyy. Nykymenolla nälkä koskettaa yhä useampaa ihmistä samalla kun ruokaa toisaalla tuhlataan ja käytetään yhä enemmän energian tuotantoon.

Suomessa olisi tärkeää varautua kaikkein huonoimpiin vaihtoehtoihin ruuan saatavuuden suhteen. Nähtävissä olevien uhkien lisäksi olisi syytä varautua peräkkäisten huonojen satovuosien ja yllättävien luonnononnettomuuksien varalta.

Viljaa tulisi olla varastossa ainakin kahden vuoden tarvetta vastaava määrä.
Viljan varmuusvarastointia on vähennetty sen aiheuttamien korkotappioiden takia. Tämä jos mikä on valtiovallalta lyhytnäköistä politiikkaa.

Viljan polttaminen energiaksi kertoo politiikan rappiosta. Se ei ole oikein kun niin monet näkevät nälkää. Samalla nykytilanne kuvaa ns. globalisaation mielettömyyttä ja epäonnistumista ihmisen todellisen hyvinvoinnin kannalta.

Maatalouspolitiikkaan tarvitaan perusteellista muutosta. Viljelijät tarvitsevat kohtuullisen korvauksen työlleen ja tuotantoon sijoitetulle pääomalle. Kaikki ihmiset tarvitsevat kohtuuhintaista ruokaa. Näiden tavoitteiden toteuttaminen vaatii politiikkaa, joka lähtee ihmisten tarpeista, eikä keskittyneen suurteollisuuden ja kaupan tarpeista.

Ei kommentteja: