1. tammikuuta 2009

Avoin vuosi 2009


Vuoden vaihtuessa tulevaa kuvataan usein kirjoittamattomaksi
lehdeksi. Vuoden 2009 alkaessa paljon onkin avoinna. Selkeästi
nähtävissä on joukko harjoitetun politiikan aiheuttamia ongelmia
taloudesta ympäristöön, ja niiden uskottavien ratkaisuehdotusten
suhteen vallitseva hiljaisuus. Kuten aina myllerrysten aikakautena,
avoimena on varmasti myös koko joukko rakentavia ja kestäviä
ratkaisuja – jos niihin vain osataan ja tahdotaan tarttua.

On sanottu, että ongelmia ei ratkaista jatkamalla toimintaa,
joka noihin ongelmiin on johtanut. Tämä itsestään selvältä
vaikuttava toteamus on kaukana maamme nykyisen
johdon teoista. Maailmanlaajuisen kasinotalouden tarpeisiin
viritetty politiikka, jonka ansiosta länsimaiden rikkaimman
tuhannesosan tulot ovat kasvaneet tähtitieteellisesti ja köyhin
väestöosa on syrjäytetty, on tullut vuosikymmeniä harjoitetussa
muodossaan tiensä päähän. Ahneus ei – päinvastaisista
sinnikkäistä väitteistä huolimatta – ole kuitenkaan
hyve vaan tuhoava voima. Maailmanlaajuinen kasino on
romahtanut, kansalaisten taskuista sen pelimerkeiksi ohjatut
rahat hävinneet – ja laskujen maksamiseen kaivataan nyt
uusliberalistien niin halveksimia valtioita veronmaksajineen.
Talouskriisin lopullinen hinta selviää vasta vuosien kuluessa.

Mitään johtopäätöksiä tapahtuneesta ei Suomessa ole osattu
eikä haluttu tehdä. Maata tosiasiallisesti hallinnoiva valtiovarain
ministeriö, joka on esiintynyt niin mielellään kaikkien alojen
asiantuntijana, ei nyt uskalla tehdä minkäänlaisia ennusteita
lähitulevaisuuden talouskehityksestä. Kun talouden ylipapisto
näin vaikenee, tulevaa kohti mennään avoimesti säkki päässä.
Vallanpitäjillemme olennaiseen tyyliin myös suut tulisi pitää
supussa. Koska vaihtoehtojen olemassaolo – oli kyse sitten
tasa-arvoisemmasta politiikasta, valtiollisesta itsenäisyydestä tai
uusiutuvasta energiasta – on johdonmukaisesti kielletty, ei niiden
olemassaoloa haluta nytkään myöntää.

Samalla näköpiirissä oleva, nykyistä talouskriisiä ratkaisevasti
suuremman luokan ongelma eli monialainen luonnon kantokyvyn
romahtaminen halutaan painaa pimentoon. Aiheesta puhuvia
syytetään pelottelusta ja mustamaalailusta. Aivan samoin on
kohdeltu niitä, jotka varoittelivat globaalin kasinotalouden
vaaroista – tai valtiollisen itsenäisyyden luovuttamisesta EU:lle.

Tämä kaikenkattava niinkutsutun ”myönteisyyden” vaatimus
ei ole mitään muuta kuin ongelmien kieltämistä. Pelkkä
ongelmien listaaminen ei tietenkään riitä, mutta se on välttämätön
alku niiden ratkaisemiselle. Muuten toimitaan juomiskierteessä
olevan alkoholistin logiikalla: keksitään tekosyitä, suututaan niille
jotka nostavat juomisen esiin – ja korjataan krapula uudella
huikalla. Juuri näin toimitaan tällä hetkellä talouskriisin suhteen.
Vapaasti liikkuvan keinottelurahan aiheuttamiin tuhoihin
kaivataan lisää keinotteluun vapautettua rahaa.

Valtaa pitävät puolueet käyttivät juuri käydyissä kunnallisvaaleissa
ennätysmäisiä määriä rahaa mainontaan ja riemuitsivat
”torjuntavoitoistaan”. Nyt kuntien taloudet ovat kriisiytymässä
nopeasti eikä sovi unohtaa, ettäsuuri osa Suomen kunnista
on elänyt tosiasiallisesti jatkuvaa kriisiä maan
”ennennäkemättömästä vaurastumisesta” huolimatta. Maksajina
ovat lopulta taas vanhukset, sairaat, lapsiperheet – heikoimmassa
asemassa olevat. Vastuu kuuluu sille jolla on valta. Yhtiövallan
kulisseiksi muuttuneet vanhat puolueet ovat vastuussa
tapahtuneesta myös siltä osin, että ne ovat luovuttaneet – kansalta
kysymättä ja sen tahdon vastaisesti – huomattavan osan kansalle
ja eduskunnalle kuuluvasta vallasta yhtiövallan ehdoilla rakennetulle
EU:lle ja suoraan monikansallisille suuryhtiöille.

Kun keväällä äänestetään europarlamenttivaaleissa,
kansalaisilla on seuraavan kerran mahdollisuus kertoa
mielipiteensä. Vaikka Eu:n ns. parlamentti on irvokas
demokraattisen järjestelmän väärennös, vaalitulosta ei voida
jättää huomiotta julkisessa keskustelussa, eli se tarjoaa
mahdollisuuden nostaa päivänvaloon vaiettuja kysymyksiä
ja tuoreita ratkaisumalleja. Tämän vuoksi Itsenäisyyspuolue
on päättänyt näihin vaaleihin osallistua.

On aika avata silmät, katsoa tosiasioita silmiin ja vaihtaa välillä
näkökulmaa. On aika avata korvat ja erotella valheelliset puheet
niihin kytkeytyvistä teoista. Ja on aika avata suut, käydä
keskusteluun siitä, mitä todella tapahtuu ja mitä pitäisi tehdä.
Näin tulevasta vuodesta 2009 syntyy mahdollisuuksien ja toivon
uusi vuosi.